sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Mistä kaikki alkoi..

Mein tarkotus oli täs samana iltana julkassa toinenkin postaus.. MUTTA
Jere löysi Instagrammin ihmeellisen maailman salat ja ihanuudet - On se jännä, että minulla on 52 seuraajaa vaikka itse seuraankin vain yhdeksää... kyllä kyllä, Jerestä tuo on ihmeellistä.. Annoin herran tutkiskella ja ihmetellä rauhassa, joten alotin ite tän kirjottelun...

*****

Tosiaan.. vuonna 2014 tutustuttiin Jeren kanssa uudestaa, yhteisen kaverimme Janin kautta ja alettii satunnaisesti törmäilemään cityllä. Olin tuolloin ns. kuolleessa suhteessa toisen kaa. No sit alotin stalkkaamisen :D Luin Jeren blogia ja lähestyin kommentein, jonka jälkeen skypeillen.. salanimellä. Syy tähän oli se, et halusin pysyy nimettömänä ja syy siihen oli se, että avauduin AIVAN KAIKESTA. Vertasimme kokemuksiamme. Ollaan molemman ns kärsineet lapsuudessa ja nuoruudessa. Loppujen lopuksi paljastin itseni.  Aloimme pyöriä enemmän kolmisteen, mie, Jani ja Jere. Oltiin aina kun mahollista ajelemassa tai jotai vastaavaa.
 

19.12.2014 olin pistäytymään sairaalassa. Kohtutulehdus. Lisää tapauksestani pääset lukemaan TÄÄLTÄ! Sairaalasta päästyä mietin mistä saisin kyydin kotiin.. Facebookin kautta otin yhteyttä Jereen ja pyysin kyytiä. Pian herra kurvasi pihaan ja hyppäsin kyytiin. Tää asia on painunu mieleen ihan kunnolla, sitä ei voi unohtaa mitenkään. Oon niin kiitollinen <3

Eräänä iltana oltiin ajelemassa jälleen kolmisteen, Jeren ollessa abcllä, Jani kerto, et hää veikkaa et Jere on kiinnostunu miusta. Sillo tuli ihana tunne, muistan sen vieläki. Sen jälkee oli vaikee olla samassa porukassa.. Alettiin pyörimään kahestaan. Heivattiin viikonloppusin Jani kahen-neljän välillä kotiin ja ajettiin johonkin parkkiin kökkimään. Istuttiin ja juteltiin tunteja - kaikesta. Kuunneltiin musiikkia ja tuijotettiin toisiamme kymmeniä minuutteja. Kaukaan Lehmuksen parkkipaikalla se vaan tapahtu. Mein ensimmäinen suudelma. :* :3


10.1.2015 aloimme seurustelemaan. <3

Me ollaan keskusteltu siintä, et kui nopeesti rakastuttiin ja kui molemmista tuntuu; et nyt on löytyny se SE OIKEA. Miun on ihan pakko nyt tähän perään liittää miun ja Jeren ENSIMMÄINEN yhteiskuvamme. :)

xoxo Mirka




Joo elikkäs Mirtsu nyt tässä kertokin jo kaiken oleellisen, niin ei jää miulle paljon kirjoteltavaa. Mutta tosissaan, näinhän se meni ja ite ainakin oon tosi onnellinen. Meillä menee todella hyvin, vaikka muutamilla ihmisillä onkin ongelmia hyväksyä suhteemme. Mutta ei anneta sen häiritä. 

Olen itse aina pitänyt Mirkaa kiinnostavana ihmisenä, jo kauan aikaa sitten ennenkuin aloimme edes tapailla tai seurustella. Hän oli jo niitä aikoja minua kohtaan mukava ja ystävällinen. Yksi piirre, joka herätti Mirkassa myös kiinnostukseni, oli se että hän ei käytä liiemmin alkoholia. En myöskään itse tee niin. Noihin aikoihin Mirkasta liikkui myös paljon huhupuheita kaupungilla, mutta jollain tapaa kiinnostukseni vain kasvoi. Mitä enemmän kuulin, sitä enemmän halusin tutustua Mirkaan paremmin. Ja pakko mainita tässä samalla että kun Mirtsu kuunteli alla olevan biisin ensimmäistä kertaa, hän purskahti itkuun. Olin juuri sitä ennen sanonut, että tämä on meidän biisi. 

Mutta eipä tässä muuta tältä erää. Kiitos ja kumarrus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti